perjantai 17. heinäkuuta 2015

Viikon puuhailuja

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa tokokokeessa, eikä siitä juuri enempää mainittavaa. Raiku oli kuin nukkuneen rukous ja pisteet sen mukaisia. Nollille menivät liikkeestä istuminen (!) kun jäi seisomaan ja ruutu, jossa harhaantui kymmenen senttiä ruutunauhojen ulkopuolelle. Kaikista muista liikkeistä saatiin pisteitä, mutta aika huonosti. Positiivista kuitenkin, että toi metallikapulan ja oman kapulan tunnaririvistä eikä edennyt kaukoissa kuin seiso - maa siirtymässä vähän. Mutta nekin suoritukset olivat aika ponnettomia ja epävarmoja. Me kuitenkin voitettiin luokka, saatiin paras nollatulos seitsemästä koirasta ja kassillinen palkintoja. Se kai se on tärkeintä?

Torstaina mentiin Kiihtelysvaaran tietä lammen maisemiin jälkeilemään. Tassulle tein puolikaaren kangasmetsään, ehkä noin 40 metriä ja aina välillä joitakin namittomia askeleita. Jälki vanheni puolitoista tuntia jona aikana Tassu riehui lammen rannassa Takun kanssa ja emännät joivat kahvia. Kannoin Tassun jäljen päähän (ei sitä tosin enää kauaa pysty kantamaan, sen verran iso se jo on) ja Tassu nappasi jäljen heti. Se ajoi alkuun hihna kireällä, melkein mahallaan kun jarruttelin, söi hyvin nameja. Tyhjät askeleet menivät siinä missä namitetutkin. Loppupuolella vetäminen alkoi vähetä ja se söi aika tarkastikin. Jäljen päässä oli iltapäiväruoka, joten kerrankin onnistuin periaatteessa "koiran tulee ansaita ruokansa". Se oli hyvä jälki todella hyvällä motivaatiolla.

Raikun jäljentekijä oli kuljeskellut metsässä sinne tänne muistamatta juuri mitään. Janaa etsittäessä Raiku selvästi jo bongasi jäljen ja olisi lähtenyt, joten lähetyksessä se sitten menikin kovaa ja nosti jäljen heti. Muutamia kertoja se vähän joutui tarkentelemaan ja alkujäljelle jäi yksi keppi nostamatta. Loppua kohti se ei enää tarkennellut vaan meni kuin juna, nosti keppejä ja selvitti kaikki omituiset kiemurat ihan tuosta vaan. Kun jäljentekijäkään ei muistanut mistä jälki meni, jäljestettiin ihan Raikun varassa. Emännälle hyvä harjoitus :)

Tänään käytiin rallissa, pieni rata jossa avoimen kylttejä ja niiden lisäksi muutama voittajan käännös (molemmat kääntyvät yhtäaikaa oikeaan ja yhtäaikaa vasempaan, miten se voikin olla itselle niin vaikeaa). Raiku oli alkuun aika nukuksissa mutta kun huomautin, paransi huomattavasti, ihan normaalille tasolleen. Avoimen rataosuudella ei mitään ongelmia, hyvin se teki.

Tassu pääsi kanssa kentälle kun treenissä oli vain kolme koiraa. Sillä oli ihan häiriötäkin, rallikyltit ja niitä poistavat ihmiset. Alkuun vähän yritti niitten perään, mutta kun alettiin leikkiä, unohti ne kokonaan. Tehtiin vauhtinoutoleikkiä metallikapulalla, kovaa meni ja tuli, kapula suussa. Kotona yksi sen lempileluista onkin varrellinen teräskattila ... Vähän perusasentoa ja yhden askeleen seuraamisia. Niissä se meinaa turhautua ja silloin on haukku herkässä. Tehtiin kuitenkin jonkun aikaa ihan hyvinkin. Edessä ollessaan se osaa mennä maahan, pitäisi varmaan yrittää sivullakin. Ei kyllä oikein ymmärtänyt kun heitin pallon palkaksi maahanmenosta, pitää sekin näköjään opettaa. Ja osaa se pyöriä itsensä ympäri namilla avustettuna, tärkeä taito.

Torstaina otettiin kuviakin Tassun ja Takun leikeistä. Raiku osui kuviin aina kita ammollaan, Nukka ei edelleenkään halua ystävällisiä välejä Tassun kanssa, tosin ei kimppuunkaan enää yrittänyt, joten kyllä sekin siitä. Siis kuvia:

Takku ja Raiku laiturilla, Tassu alapuolella

Tassu

Takku ja Tassu


Tassulla on aina kiire


Raiku ei hauku ja korvatkin ovat pystyssä


Nukka

Raikulle viimeinen sana

2 kommenttia:

  1. Voitto ja palkinnot ovat todellakin tärkeintä. Kivat onnistumiset plussaa :-) Hyvä Raiku ja Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - oon sitten ymmärtänyt oikein tämän kisaamisen idean :) Ja luulen, että jos saan ohjatun noudon opetetuksi johonkin malliin, vielä me kisaamaan mennään.

      Poista